Käykää pöytään!

Viime syksynä olin painonhallinta-asiakkaideni kanssa sauvakävelylenkillä Hartaanselällä. Kävelyvauhtimme oli legendaarinen "PPP" (pitää pystyä puhumaan), joten ehdimme jutella lenkin aikana monesta asiasta. Tarkalleen 3,7 kilometrin kohdalla alkoi ehdottomasti lenkin mielenkiintoisin keskustelu. Valmennettavani tunnustivat, että he söivät vain harvoin ruokapöydän ääressä. Yksi tarkensi vielä, että keittiön pöydällä oli niin paljon tavaraa, ettei siinä edes mahtuisi syömään. Hänen perheensä muonitus oli siirretty jo aikaa sitten sohvalle.

Lenkkimme viimeisen 2,1 kilometrin aikana käymämme keskustelun lopputuloksen voisi kiteyttää seuraavasti: "PPP" (parempi: perhe pöydässä). Tämä on kiistaton fakta. Jos siis haluat olla normaalipainoinen, niin ennen kaloreiden laskemista tai annoskokojen miettimistä, on syytä kiinnittää huomiota kahteen tärkeään asiaan: syö pöydän ääressä ja syö muiden seurassa.

Ruokapöytä on sanansa mukaisesti varattu juuri syömistä varten. Pöydässä keskittymme syömiseen enemmän kuin muualla ja sitä kautta myös osoitamme kunnioittavamme ruokaa ja rauhoittuvamme ruokailuhetkeen. Jos siis siirtyy ruuan kanssa pöydän äärestä sohvalle, hakeutuu ihminen painonhallintansa kanssa, ehkä jopa tiedostamatta, vaikeuksiin. Eikä kyse ole pelkästään sohvasta: sama koskee myös esimerkiksi autossa, kävellessä sekä työpöydän tai tietokoneen ääressä syömistä.

Ruokapöydän ääressä ihminen on tietoisesti läsnä hetkessä ajatuksella "nyt syön, nyt olen syönyt". Sohvalla taas moni voi syödä tiedostamattaan illan aikana hurjiakin määriä. Samanaikainen television katselu vie huomion pois ruuasta, jolloin syöminen tapahtuu ikään kuin siinä sivussa, mukavana oheistoimintona. Käsi vaan käy ja vie ruokaa suuhun tekijän pysähtymättä kertaakaan miettimään mitä oikeastaan tapahtuu. Monella on myös tapa syödä aina jotain television ääressä ja täydentää varastoja mainoskatkoilla. Pelkkä television aukaisu illalla kotiin tullessa saattaa siis laukaista tämän tapakierteen ja syömisvietin. Jonkun olisi jo aika huutaa sinne sohvalle keittiöstä, että: Pöytään!

Mutta ei pelkästään se ruokapöytä, vaan myös ne ihmiset sen ympärillä. On ihan eri asia syödä vaikkapa lounas jonkun kanssa yhdessä kuin hotkia ruoka työpaikan takahuoneessa yksin, mustasta muovisesta mikrorasiasta. Työpaikallani on kirjoittamaton sääntö siitä, että kukaan ei syö koskaan yksin. Joka päivä joku käy kysymässä: Oletko jo syönyt? Jos en, niin sitten mennään yhdessä kohti mikroa ja jos olen, niin sitten lähden mukaan ihan vaan seuraksi. Tämä on mielestäni hieno juttu! Syömisellä on nimittäin meille ihmisille paljon suurempikin merkitys kuin pelkkä fyysisen nälän poistaminen. Syöminen tyydyttää tarpeitamme parhaassa tapauksessa monella eri tasolla. Menisitkö muuten syömään ravintolaan mieluummin yksin vai jonkun kanssa?

Yksinkertainen toimintasuunnitelma: hakeudu aina töissä eväidesi kanssa jonkun viereen ja kutsu perheesi kotona pöydän ääreen syömään. Kata pöytä aina kauniisti (myös ihan tavallisena maanantai-iltana) ja sulje televisio ruokailun ajaksi.

Keittiössäni on neljän hengen ruokapöytä, jolle on silitetty valkoinen pöytäliina. Pöydällä on myös muutama kynttilä tunnelmaa varten, ei kuitenkaan mitään muuta turhaa tavaraa. Pöytäni on siis aina valmiina siihen mitä varten se on alunperin ostettu: ruokailuun. Aion hankkia seuraavaksi toiseen huoneeseen vielä kuuden hengen ruokapöydän nykyisen lisäksi. Varmuuden vuoksi: onpahan aina pöydässä tilaa. Kaikki jotka tunnistivat itsensä tämän blogin aloituksesta, niin tervetuloa luokseni syömään! Muista pöytävaraus.