Hyvästi selvä päivä!

En usko ehdottomuuteen monessakaan asiassa. Totaaliset suklaalakot, ainoastaan kuumentamattoman raakaravinnon syömisessä tai "jyrkkä ei perunalle" -ideologioissa ei mielestäni koskaan saavuteta pysyvää hyvää oloa tai tasapainoa kehon ja mielen välillä. Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin riittää oikein hienosti, että suuret linjat ovat kunnossa. Eli: "yleensä syön aamupalaksi rahkaa ja marjoja, mutta tänään kahvilassa otin kaakaon (totta kai kermavaahdolla) ja kanelipullan" -ajatusmalli kantaa pitkällä tähtäimellä loistavasti. Toimii.

Tasan kuukausi sitten tein kuitenkin absoluuttisen päätökseni, ilman joustovaraa, ilman tilannekohtaista harkintaa ja ilman selityksiä: olen 365 päivää ilman alkoholia. En syö edes liköörikonvehteja. Pum!  Vietän myös 30-vuotis taiteilijajuhlaani tänä vuonna ja kyllä: aion tehdä sen ilman alkoholia. Parina viime vuotena olen juonut mielestäni todella vähän, mutta nyt sitten alkoholi brutale - ei mitään. 

Monesti sanotaan, että yksi lasillinen silloin tällöin ei ole paha juttu, jopa nautinto. Osan mielestä myös jotain todella olennaista jää puuttumaan herkullisesta ateriasta ilman ruokaan sopivia viinejä. Yhden annoksen juotuaan voi lain mukaan ajaa vielä autollakin. Sanotaan myös että pieni määrä ei vaikuta loppujen lopuksi yhtään mihinkään. Mutta: mistä voi tietää vaikuttaako se ja minkä verran, jos ei ole koskaan kokeillut olla täysin ilman alkoholia. Ehkä vaikuttaa, ehkä ei, ehkä en osaa sanoa, mutta voin antaa virallisen lausuntoni vasta 11 kuukauden kuluttua. 

Olen ihan tarkoituksella kertonut absoluuttisesta kokeilustani mahdollisimman monille saadakseni aikaan keskustelua. On ollut häkellyttävää seurata ihmisten reaktioita vuoden juomalakkooni. Olisin ehkä salaa odottanut useamman sanovan: "ihan mahtavaa Hanna, kyllä on loistava päätös", mutta suurin osa saamastani responsesta on ollut vain häkeltyneitä katseita. Ja sitten kolmen sekunnin hiljaisuuden jälkeen jotain epämääräistä kokonaisen lauseen koostamista tyyliin: "niin... joo mutta siis". 

Eli ei paljoakaan keskustelua, mutta ehkä kuitenkin ajatuksia. En missään nimessä vaadi ihmisiä käyttäytymään kanssani samoin enkä todellakaan tuomitse jokaista muiden juomaa lasillista. Mutta enemmän keskustelua haluaisin, koska se on aina paikallaan jos pysähtyy miettimään omaa alkoholin käyttöään.

Tilanteita johon alkoholi liittyy tavalla tai toisella on nimittäin yllättävän paljon. Ensimmäisen kuukauden tilannekatsaus top-3: 1. baarimikko ehdottaa pakkaspäivän kaakaooni 4 cl minttuviinaa, 2. merkkipäiväänsä juhlinut tilaa samppanjaa koko 20 hengen pöytäseurueellemme ja 3. italialaisessa ravintolassa kaverini tilaa ruuan kanssa lasillisen valkoviiniä ja minä maitoa. Näistä tilanteista selvityminen on vaatinut hiukan selittelyjä mutta en ole mielestäni jäänyt mistään paitsi. 

Oloni ekan kuukauden jälkeen on siis loistava. Tällä hetkellä keksin monta syytä olla juomatta, mutta ihan oikeasti en yhtään aidosti hyvää syytä juoda. Ja mikä parasta: lempijuomani maito ja vesi maistuvat paremmalta kuin koskaan.