Olin tänään tiistaisen tapani mukaan kahvilla Coffee Housessa, Oulun keskustassa. Pakko tähdentää heti alkuun, että en siis tarkoituksella kuunnellut mutta kuulin selvästi viereisen pöydän keskustelun. Pöydässä keskusteltiin (heti joulun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä) siitä, kuinka "Nyt Pitäisi alkaa tekemään jotain..."
Se "jotain" tarkoittaa yleensä tällaisissa keskuteluissa 180 asteen täydellistä suunnanmuutosta elintavoissa, eli koko vartalon suoristavaa ryhtiliikettä. Kehon laiminlyönti on kyllä saattanut pahimmassa tapauksessa kestää koko kuluneen vuoden 2011, mutta fiilikset omasta olotilasta kärjistyvät lopullisesti joulukuun juhlien päätyttyä: Nyt! Nyt pitäisi siis aloittaa liikunta (vähintään kolme kertaa viikossa), jättää kaikki herkut pois ja alkaa syömään terveellisesti. Kun viereisen pöydän keskustelu jatkui tästä vielä hiilihydraattien karsimiseen, niin laitoin kuulokkeet korville ja musiikit soimaan.
Jäin kuitenkin miettimään tätä ilmiötä. Liikunnanohjaajalle tällaiset keskustelut ja niiden aiheuttama muutos ihmisen toiminnassa ovat todella tuttuja. Suuri "äksön-siison" on alallani joka vuosi kaksi kertaa: tammikuussa ja syyskuussa. Tänään kuulemani keskustelu ei varmastikaan ollut näinä päivinä ainoa laatuaan. Veikkaukseni mukaan sadattuhannet suomalaiset aloittavat tänään, tai viimeistään heti vuoden alussa (sattuipa sopivasti, että maanantai on heti 2.1) uuden elämän.
Jos uutta elämää kestää korkeintaan pari viikkoa, ei sillä lopulta ole mitään merkitystä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Lopputuloksena kahden viikon "Uusi elämäni minullekin 2012" -projektista syntyy vain ahdistusta, itseensä pettymistä ja ilmoituksen tekeminen huuto.net:iin melkein käyttämättömistä uusista lenkkareista. Liian tiukat uuden vuoden lupaukset tai itselle tehdyt ehdottomat säännöt kaatuvat kokemukseni mukaan omaan mahdottomuuteensa viimeistään kuukauden kuluttua uuden elämän aloittamisesta. Päätös olla reipas, uusi superihminen, ei yksinkertaisesti kanna, jos tavoitteet tai suunnitelmat eivät ole realistisia tai vaativat ihmiseltä mahdottomia sankarisuorituksia. Tiedoksi muuten kaikille lukijoille, että kukaan ei voi koko tammikuun ajan syödä pelkkää kaalikeittoa.
Ehdottaisinkin kaikkia mehupaastoa, täydellistä herkkulakkoa, tipatonta tammikuuta tai kuukauden kuntosalikortin ostamista suunnittelevia miettimään seuraavaa: näe jokainen päivä mahdollisuutena olla itsellesi hyvä. Itsensä hoitaminen ei tarkoita ehdottomuutta tai kehon ja mielen kurittamista. Ei tarvitse olla täydellinen tai erinomainen, se että on hyvä riittää vallan mainiosti. Liikkumisen ja paremmin syömisen voisi nähdä mielestäni ennemminkin suurena mahdollisuutena, johon tarttua tekemällä pieniä valintoja päivittäin kuin raskaana urakkana joka pitäisi jaksaa aloittaa. Suuria urakkoja varten kun ihmisellä on jo ikkunoiden pesu keväisin. Itsestään huolehtimisessa on kuitenkin kyse jostain paljon mukavammasta asiasta.
Mieti minkälaisia entistä parempia valintoja voisit tehdä arjessasi, jotta olotilasi olisi parempi ja nauttisit elämästäsi enemmän. Suosittelen varsinkin sellaisia valintoja, jotka sopisivat arkirytmiisi niin hyvin, että niitä voisi tehdä koko vuoden 2012 ajan tai jopa koko loppuelämän. Pienet hyvät valinnat voivat helpottaa, tai parhaassa tapauksessa jopa kokonaan estää, tammikuussa ja syyskuussa hiipivän, itsensä laiminlyömisestä aiheutuvan ahdistuksen.
Itsestään huolehtimisen aloittamista ei tarvitse odottaa edes huomiseen, maanantaihin tai vuoden alkuun. Jo tänään on mahdollisuus lähteä kävelylenkille raittiiseen pakkasilmaan, tehdä itse ruokaa ajatuksella alusta asti (viisi tuntia uunissa haudutettu karjalanpata on kova juttu) tai varata hieroja-aika loppuviikolle. Yksinkertaisimmillaan voit huolehtia itsestäsi kuorimalla tänä iltana hitaasti ajatuksen kanssa appelsiinin ja maistelemalla jokaista lohkoa.
Eli: Lähtisikö käymään tänään kävellen ruokakaupassa? Kirjoita ostoslistalle ainakin "karjalanpaistilihaa" ja "appelsiini". Ja kuukauden päästä voit tehdä testin: voisiko vielä helmikuussakin mennä saman listan kanssa kauppaan, kävellen. Ilmoitathan minulle, (valitse itse tähän konjunktio: jos/kun) se onnistuu.
6 kommenttia:
Kuulostaa siltä, kuin olisit kuunnellut minun keskusteluani mutta tänään en poistunut kotoa myrskyn takia ( tekosyy?) mihinkään, joten saman asian kanssa kamppailee siis muitakin. On totta, että koko elämän muuttaminen ensi maanantaina tuntuu jo nyt kovalta hommalta, josta en tule selviämään - tämän tiedän kokemuksesta MUTTA nyt kokeilen antamaasi ideaa ja käyn lähikaupassa kävellen ostamassa sen appelsiinin Bebe-leivoksen sijaan ja katsotaan sitten miltä uusi elämä alkaa maistua.
Mulla on liian pitkä matka kauppaan jalkaisin. Mutta taidan jättää seuraavalla kerralla auton parkipaikan reunalle, kauas käyntiovesta.
Suosittelen supermarketteja, koska niissä on suurimmat parkkipaikat. ;) Juuri tällaisista pienistä valinnoista se muutos alkaa.
Aamen! Hyvää tekstiä! :) T:Karhu.
Tänä puurtamisen ja suorittamisen aikana pidin erityisesti seuraavista kommenteistasi
"Näe jokainen päivä mahdollisuutena olla itsellesi hyvä. Itsensä hoitaminen ei tarkoita ehdottomuutta tai kehon ja mielen kurittamista. Ei tarvitse olla täydellinen tai erinomainen, se että on hyvä riittää vallan mainiosti."
Tässäpä tavoitetta minulle ja meille kaikille. Kiitos Hanna ajatuksiaherättävästä blogista.
t. Minna
Mahtavaa Hanna!
Näin juuri! :) Lisäksi oma mottoni on: vältä kaikkea äärrimmäisyyttä, on sitten kyse karppaamisesta, herkkulakosta, tms. Pysy kultaisella keskitiellä niin treenin kuin ruokavalionkin suhteen. Itseä, sekä fyysistä - että henkistä kanttia/kuntoa voi ja pitääkin haastaa, mutta NAUTTIEN, ja sillä ajatuksella että perhana osaa olla myös tyytyväinen itseensä ja myöntää sen reilusti! Eikä hamuta aina vaan lisää, mulle, heti, nyt!
Positiivisin ajatuksin, elämästä nauttien :)
T. Toinen ryhmäliikuntaohjaaja
Lähetä kommentti